Moikka kaikille!

 

Niinku otsikkoki varmaa kertoo nii aattelin kirjottaa siitä miltä musta tuntuu perustaa perhe ja olla kohta pienelle ihmiselle äiti. Sain myös toivomuksia että tälläisen kirjoittaisin. Nyt se inspis sitten iski ja päätin ruveta raapustaa tällästä :) Joten kiva jos kiinnostuit. Koitan piristää tekstiä parilla kuvalla jottei oo liian pitkävetistä. :D Teksti tulee sisältämään mun omia mielipiteitä joten jos et oo valmis niitä lukemaan ilman ylimääräsiä kommentointeja niin en suosittele lukemaan.

 

Koko tää tarina siis alko siitä kun olin koulussa ja yhtäkkiä tuli sellanen olo että mä oon raskaana, joku mun pään sisällä sano niin. Lähettiin heti kahen mun luokkalaisen kansssa lähimpään apteekkiin hakemaan raskaustestiä kun siitä epävarmuuden tunteeta ei tullut loppua. Muistan vieläkin kun koko bussi matkan hoin Siljalle . "vittu jos oon raskaana" " mitä mä teen " "mitä helvettiä mä sanon porukoille" "en mä voi olla". Päästiin takasin koululle ja mulla oli vieläkin se tuli perseen alla,joten mun oli pakko mennä tekemään se testi heti kun seuraavan kerran vessassa käyn. Se hetki ei poistu ikinä mun päästä ku olin tehny sen testin ja laitoin sen pöydälle, vilkasin nopeesti ja siinä oli vaa yks selvä viiva. olin lähdössä vessasta ja heittämässä testiä roskiin, mutta silti oli pakko vielä varmistaa viivojen määrä. Sitte se tapahtu. Vitullinen järkytys ja onnellisuus samaan aikaan. Hetki oli menny ja testiin oli ilmestynyt myös toinen selvä viiva...nyt niitä oli kaks. Musta tulee äiti mutta mitä hittoa? Miten tää on mahdollista ja mitä mä nyt teen? Ne oli mun päälimmäiset ajatukset. Kun tuiin vessasta ulos pyysin Siljaa mun kanssa takaisin sinne vessaan ja näytin sitä testiä. Siinä ne oli kaks tummaa viivaa. Melkein heti seuraavalla tunnilla soitin sitte mutsille ja parhaalle ystävälleni, kerroin nää uutiset. Toki kummatki oli aluks tosi ihmeissään mutta nyt ystävästä on tulossa kummi ja mutsista mummi :) kummatki tukena. Porukoille uutinen oli silti isoin uutinen ja meni pari viikkoa kunnes kummatkin oli sitte sulattanu koko tarinan. Olihan se aikamoist vääntöä ja huutoa, mut ymmärrän kyllä.

 

20141113_120629%5B1%5D.jpg

Nyt ollaan siis raskausviikoilla 17+ ja puoliväli häämöttää. Oon ite vasta nyt ruvennu hahmottaa mitä tuleva äitiys tulee olemaan. Paljon vastuuta ja tekemistä. Kohta mun vierellä tulee olemaan aina mun oma lapsi, mä tuun näkemään sen kasvun ja kehityksen. pyrin turvaamaan hänen lapsuutensa aikuisuuteen niin kauan ku mun henki täällä pihisee. Poikaystäväni on yhtä innoissaan ja onnellinen tästä ihanasta uutisesta kuin mäkin ja hän siis on tulevan lapsen biologinen isä :) Äitiys on mulle tosi laaja käsite, koska siihen sisältyy tosi paljon asioita mitä sun pitää äitinä pystyy käsittämään ja tekemään. Se lapsi kun syntyy nii sä et voi enää siinä vaiheessa sanoo että en mä ookkaan valmis tähän. Sit se on siinä.. sun lapsi. Sun täytyy ottaa vastuu siitä pienestä ihmisestä. Me ollaan J:n ( mun poikaystävän ) kanssa valmiita tähän perheenlisäykseen ja tiedostetaan että helppoa ei tule olemaan... mutta täällä ruudun takana on happy mom <3 ainakin melkein äiti.. kohta virallisesti!

 

Tiedän että "teiniäidit" on leimattu sellaseen paskaseen maineeseen jossa ollaan sitä mieltä että he eivät osaa olla hyviä vanhempia, ei osata hoitaa, ei osata otta vastuuta tmstmstms.... Hei anteeksi nyt vaan mutta mitä vittua!!!! Te ette jotka tätä jankkaatte nii ootte väärässä, iän perusteella et voi luokitella äidin vaistoja tai kykyjä. HUOM TÄÄ OLI OMA MIELIPITEENI!, mutta omasta mielestäni en ole teiniäiti vaan nuoriäiti. jos alle 16 vuotias saa lapsen niin sen mä luokittelen ihan liian nuoreks saamaan lapsia. Mä pidän tärkeenä sitä että saa viettää lapsuuden ja nuoruuden ennenku rupee lapsia ja perhettä kasailemaan. Olis tosi hyvä jos edes se peruskoulu olis käytynä, ettei lapsi joudu kärsimään siitä että elättäjällä ei ole työpaikka mahollisuuksia koulutus puutteen vuoksi. Mun oma aika oli vaan nyt ja oon valmis siihen. Kyllä olen suorittanut peruskoulu opintoni kokonaan kunnialla. Oon myös hakenut jatko opiskelupaikan itselleni ja just nyt opiskelut käynnissä. Se siitä. En vaan siitä teiniäiti nimikkeestä pidä,jokanen tavallaan. Omistan kyllä 2 tosi nuorta äitiä, mutta he ovat kummatkin pärjänneet loistavasti lapsena kanssa ja oon tosi ylpeä siitä että jopa 15/16 vuotiaana on valmis jättämään sen nuoruuden taakse. En aliarvio mua nuorempien äitien kykyjä vaan tsemppiä täältä :)

 

                                                                             Rv 17+

                                                rv 17+          

                                     Tulkaa rohkeesti kyselemään ja vinkkaamaan uusia postaus ideoita!

                                                                            ask.fm

                                                 IMG_20150204_161840%5B1%5D.jpg

 

 

Kiitos kun luit ja kommentoit! <3

 

 

<3: Oona