Blogin ylläpitäminen jäi kokonaan loppuraskauden ajaks syystä tai toisesta ja kiirettä todellakin piti. Nyt vauva arjen taustalla saa nähdä kuinka usein täällä ehtii kuulumisia päivittelemään.

Rakas tyttöni saapui maailmaan rv 41+5 29.07.2015 klo: 22:24. 3200g 50cm

Synnytyskertomus

Raskaus meni siis noin kaks viikkoa yli lasketunajan. 29.7 aamulla oli yliaikaiskontrolliin varattu aika jonne lähdin säännöllisten supistusten kanssa, jotka alkoivat 4 aamuyöllä heti säännöllisesti noin 5-3 minuutin välein. Kontrollissa päätettiin että perjantaina (kahden päivän päästä) synnytys käynnistettäisiin kalvojen puhkaisulla ellei tyttö aikaisemmin päätä tulla. Painoarvio tuolloin oli 3200g ja kuukautta aikaisemmin 2700g. Lähdin kotiin odottelemaan jos supistukset loppuis seinään niinkuin aikaisemminkin oli tapahtunut viikolla 39. Kärvistelin tuskissani ja kokeilin vaikka mitä kivunlievitys keinoja, mutta tuloksetta. Noin klo 19 lähdettiin takaisin synnärille kun olo ei enään sallinut olla kotona. perille päästyämme mut otettiin heti tutkimushuoneeseen jossa todettiin mun olevan jo 8 senttiä auki, jolloin suunnattiin heti kohti synnytyssalia. Tässä vaiheessa en oikein enään itekkään pysyny perässä mitä tapahtuu ja mitä tehdään. Kätilö ja hoitajat ihmettelivät suut pyöreinä kuinka ensisynnyttjänä kestin olla kotona supistusksissani, kun kuulemma avautumisvaihe on kivuliainta ja esikoistaan odottavat usein saapuvat synnärille liiankin aikaisin (lue: näin mulle kerrottiin). Heti saliin päästyämme mulle ehdotettiin antaa ilokaasua joka ei tosiaan sitten sopinu mulle, joten jätin sen mahdollisuuden käyttämättä. Epiduraalia ruvettiin valmistelemaan ja just kun sitä oltiin pistämässä. En enään kestäny tuskaa joten vaihdettiinkin spinaaliin, koska se alkaa vaikuttamaan nopeammin kuin epi. Puudutus kun alkoi tehoamaan olin kuin taivaassa. Mihinkään ei sattunut eikä tarvinnut kärvistellä enään niiden tuskallisten suppareitten kanssa. Pari tuntia ehdin keräämään voimia ja pidättelemään ponnistamisen tarvetta, kunnes sain luvan alkaa ponnistamaan aina kun painetta rupes tuntumaan. Jouduin kysymään aina kätilöltä että milloin mua supistaa kun en ite enään mitään tuntenut.  Tyttö autettiin maailmaan imukupilla, koska sydänäänet heikkenivät. Eppari leikattiin jotta vältyttäis repeämisiltä joita ei sitten edes tullut ja hyvä niin :) 22:24 Sain pienen prinsessan rinnalleni ja se hetki oli jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. En saanut sanaa suustani kun katselin vain pientä ihmettä sylissäni. Sitä hetkeä ei voi unohtaa ikinä. Synnytys itessään ei ollut kamala kokemus eli ainoa negatiivinen asia mikä mieleen painui oli järjettömän kivulias avautumisvaihe kokonaisuudessaan koska kivunlievitystä siihen ei ehditty antamaan. Koko synnytys vaihe vaiheelta kesti 6h 14min. Sairaalasta kotiuduttiin Lauantaina eli oltiin 3 päivää siellä.

                                                      Prinsessa Vuorokauden ikäisenä.

                                                     

 

Tytölle tuli eilen tasan 2 viikkoa ikää täyteen ja tuntuu että aika menee hurjan nopeesti. Arki on lähtenyt sujumaan tosi hyvin, eikä yö valvomisia juurikaan ole. Herätään 2-3 kertaa syömään jonka jälkeen nukahdetaan melko nopeasti. Prinsessa on tosi rauhallinen ja jo nyt jaksaa seurustella päivän aikana useasti, toki suurinosa päivästä menee vielä nukkuessa ja syödessä. Paino viikko sitten oli 3180g, kun sairaalassa se lähti laskuun tuosta syntymäpainosta mutta hyvältä näyttää :)

 

                                                         Pirpana mummin sylissä <3

                                       

Elossa ollaan!

Ihan ensimmäisenä haluun pyytää kaikilt seuraajilta anteeks, etten oo ollu pitkään aikaan täällä päivittelemäs kuulumisia. Syy siihen on se, että ollu taas sellasta vuoristorataa täällä etten sit oikeen oo saanu valmiiks mitään ja ollu tosi paljon kaikkee hoidettavaa vauva/raskaus rintamasta opiskelu-asioihin. Nyt on ruvennu tuntuu siltä et paras mahdollinen "lääke" tähän stressiin on kirjottaminen, joten taidan olla aktiivisempi täällä blogin puolella tästä lähtien. Aiheet on nyt vähän päästä päähän mutta jokasessa postauksessa pääosin kerron raskauskuulumisia niinkuin aiemmin :) Toki mulle saa laittaa postaus ehdotuksia tuonne alas kommenteihin tai sitten ask.fm & facebookin kautta.

 

 

Raskaus nyt rv 28+

Mun odotus ja raskaus aika on sujunut aivan hyvin, itseasiassa paremmin ku mitä osasin odottaa. Kävin tossa just pari päivää sitte siinä raskausajan glukoosi rasitustestissä ja meinasin kuolla sinne. Se oli jotain aivan niiin helvettiä että huhhuh. Koitin pidätellä oksennusta koko sen puolitoista tuntia siellä ja luojalle kiitos että pystyin siihen, meinaan toista kertaa en toho pystyisi. Se et otettiin niit verikokeita niin ei ollu mulle iso paikka vaan se että se litku mitä oli aivan pakko vetää niin oli jotain niiin kamalaa että ei ole kyllä verrattavissa  mihinkään  :D Sain myös äitiyspakkauksen haettua just :)

                                        

                       En tiedä mikä ihme tuossa kuvassa on tuo viiva mutta viimeisimpiä masukuvia :3

Selkä ja liitoskivut on ruvennu kyllä olemaan entistä enemmän häiritseviä ja kivuliaampia, mutta kestettävissä ainakin toistaiseksi. Mitäpä sitä ei tuon pikkuisen takia tekisi. Kuukaus sitten kävin viimeks neuvolassa ja kaikki oli mallillaan. Painoa mulla on 2+ kg tullut lisää tohon mun alkupainoon eli 59,3 on kiloja nyt. Vauvan sydän äänet ja liikkeet ++. Harjotus supparit on lisääntyny mutta aivan normaaleina on pysynyt. Parina päivänä tullut järkyttävän kipeitä vihlasuja kävellessä joka on nyt varmaan ainoo semmoi negatiivinen asia mitä tästä voi sanoa. 30. päivä on rakenneultraan aika, jolloin saan sit 99% varmuuden kumpaa sukupuolta mun pikkuiseni on vaikkakin tosi vahvasti aavistetaan jo täällä puolella tuota tietoa. Oon ostanut vauvalle nyt kaikki isot hankinnat suurilta osin kuten Pinnasängyn, vaunut, sitteri, vaatteit + muuta tarpeellista. Täytyy rupee bongailemaan tota turvakaukaloa vielä jostain niin sit oltais voiton puolella, toki kohta sitä taas tarvii ostaa uusia ja isompia vaatteitakin kun tuo pikkunen varmasti tulee kasvamaan hurjaa vauhtia. luojan kiitos H hetki häämöttää jo ! :)

 

Muita kuulumisia

Niinku tossa aivan alussa mainitsin, niin on ollu todellakin vuoristorataa täs kuukaus tai kaks. Vauvan isän kanssa mennyt sukset aivan ristiin syystä ja toisesta, niin päätin ottaa etäisyyttä hänestä toistaiseksi.  Monet onkin kyselly sitä et miks ja miten tästä eteenpäin edetään niin sen verran voin sanoa, että vauvaan mun ja hänen isänsä välit ei tule vaikuttamaan ja pystytään kyllä J:n kanssa keskustelemaan asioista ja olemaan muutenkin aivan fine väleissä. Tästä aiheesta en sen enempää aio kertoa koska se ei mun mielestä kaikille kuulu ja näin tuntuu musta paremmalta. Mulla alko olee niin kauheeta stressiä meidän suhteesta joten näin on nyt parempi.

Asustelen edelleen porukoiden luona viellä noin 2 kk ennenkun ois muutto edessä. täällä mul on menny tosi hyvin. Musta oikeestaa tuntuu et mun välit on lähentynyt kumpaaki vanhempaa kohtaa jotenki enemmän tai ainakin äitiin. Äidin kanssa voin keskustella aivan kaikesta joka on tosi helpottavaa kun on sellanen tarve että olis hyvä olla joku luotettava henkilö jolle avautua välillä näist tunteista, eihän tästä muuten tulis yhtään mitään. Opiskelen edelleen sotella eikä näillä näkymin oo mitään esteitä miks en siihen pystyisi, toki vauvan ehdoilla mennään mutta uskoisin että loppuun asti pääsen kyllä.

Oon viettäny tosi paljon aikaa mun perheen kanssa. Käytiin mutsin,siskon ja sen kaverin kans tivolis ku se oli taas järjestetty tonne launeelle. Oli aika jees seistä räntäsatees ja katsoo ku pikkuset juoksee laitteesta toiseen. Sit oon myös käyny välil kahvilla kavereiden kanssa ja kierrelly lahtea ympäri etsien vauvalle kaikkia tarvikkeita. Laittelen vähän kuvia tässä ohessa mitä oon ehtiny matkan varrelta napsimaan :D

Se että mulla on ruvennu tunteet heittelemää ihan sairaasti niin uskoisin että suurimmaks osaks se johtuu raskaudesta, mutta osin myös siitä että mulla on ollu pari tosi hankalaa tilannetta mitä oon joutunu käymään läpi, onneks nyt näyttäis taas siltä että alkaa helpottamaan.  Kun muistaa aina välil arvostaa niit arjen pienimpiiki asioita niin tulee aina vähän parempi fiilis. Kiitän niitä ihmisii jotka on seisonu mun vierel vaikeista ajoista huolimatta ja ne joita tällä tarkotan nii tunnistaa kyllä itsensä tästä. Yllätyin siitä kuinka moni on jaksanut kysellä kuulumisia vaikkakin oon kauhea kiukkuperse nykyään. Omistan kyllä aivan parhaat ystävät ja tukiverkoston joten hyvin mä pärjään kaikista paskoista asioista huolimatta. <3

Laitan tähä loppuun vielä parit kuvat teksteillä :) tais tulla tosi sekava kirjotus, mut toivottavasti saitte selvää :)

http://www.ask.fm/oonamariakuittinen

Käykää tuolla laittamassa postaus ehdotuksia :)

 

                                       

                                          

                                Tällässet mun hiuksista sitte tulis kun sitä vaihtelua kaipasin :) i like!

                          

                             Äitiyspakkaus 2015 <3 Ihan himo kivoja vaatteita ja tarvikkeita :)

 

 

Kiitos kun jaksoit lukea ja kommentteja otan mielelläni vastaan :)

<3 : Oona

 

                     

 

 

 

9. Maaliskuuta -15

Moikka taas!

Sain tossa toivepostauksia muilta ja todella moni on kysynyt että voisinko tehdä postauksen liittyen siihen miten mun tukiverkosto plus muut tutut ja ystävät on suhtaunu tähän mun raskauteen. Myös pieniä yksityiskohtia pyydettiin kertomaan siitä missä tilanteessa ja milloin kerroin ekoille ihmisille uutisen raskaudestani.

Oon ite todella yllättyny siitä miten hyvin tää ihana yllätys otettiin vastaan loppujen lopulta, vaikkakin alkukankeutta oli vanhemmillani. Kerroin siis ensimmäisenä äidille asiasta, joka sit tapahtu koulunliikka tunnilla. Heti kun sain testin käteen ja varmistuin loppujenlopuks raskaudesta niin laitoin shokissa viestiä äidille että soittaa mahdollisimman pian. Heti perään soitin vauvan isälle ja kerroin uutiset. Sitä äidin puhelua odotellessa muistaakseni soitin sit mun parhaalle kaverille että odottelen nyt pientä kääröä.

Olihan tää koko päivä yhtä saakelin soittelua ympäriinsä... porukat,Taika,lääkärit,neuvolat,labrat kaikki piti käydä läpi just sinä hetkenä koska siltä tuntui ettei asioita voi myöhempään siirtää. Oltiin varmaan kaikki yhtä shokissa asiasta. Kaiken sen keskellä kun moni ihminen kysyy samaan aikaan kirjaimellisesti että "milloin keskeytät raskauden" , olin sisimmässäni kuitenkin todella onnellinen vaikkakin sekasin kun seinäkello. Tiesin alusta asti että tulisin pitämään lapsen. Vauvan isä oli iloinen uutisesta ja sulatti asian nopeiten kaikista, hänkin oli samaa mieltä asiasta että pikkuisella on oikeus elää <3.

Vanhempien kanssa taisin sotia aiheesta noin kuukauden päivät kotona siitä, miten tuun pärjäämään ja miten suoritan koulun tms. Kummatkin.. äiti ja iskä olivat sitä mieltä että abortti olis paras vaihtoehto ja välillä asiasta RIIDELLEN mä rupesin itsekkin uskomaan siihen että en tulis ikinä pärjäämään vauvan kanssa. Toisesta suunnasta tuli haukkumista ja epävarmuutta kun taas toisesta tukea ja halauksia + tulevan suunnittelua. Olisin toivonut että äiti olisi ottanut uutisen paremmin, koska hän on se henkilö jolle kerron aina ihan kaiken. Olisi ollut kiva puhua rauhassa ja miettiä asioita. Ymmärrän nyt sen reaktion mikä siitä syttyi. Eihän lapsen kanssa eläminen nuorena ole todellakaan helppoa. Taitaa moni ajatella liian ruusuisesti sitäkin asiaa myös mä itse kuvittelin aina että helpostihan semmossen asian kanssa elää tms. Asioita miettien pidemmälle hyväksyin porukoiden reaktion ja annoin ajan kulua hetken. Sinä aikana toivoin etten jäisi uutisen kanssa nyt yksin vaan ajan kanssa vanhemmatkin ottaisivat asian avosylin vastaan.

Pari viikkoa myöhemmin paljastin asian muillekkin ystäville. Sain tosi paljon onnitteluita ja haleja. Tosin tulihan niihin kysymyksiin vastailtua moneeseen otteeseen että miten koulun kanssa, miten raha-asiat ymsymsyms. Niin siinä sitten kävi... Nyt kaikki mulle tärkeät ihmiset ovat hyväksyneet tän asian ja ovat jopa yhtä innoissaan asiasta kuin mä <3.

Kyllä.. huomaan monien "tuntemattomien" nuorten katseet kaupungilla kävellessä ja kieltämättä välillä tekis oikeasti mieli mennä kysymään että oliko jotain asiaakin vai muutenko vain tarvitsee kytätä? Mä oon todella ilonen siitä ettei mun tarvitse henggailla missään kaupungilla bisse ja rööki kädessä. Joidenkin ihmisten halveksivat katseet saa mut todella hymyilemään itsekseni, koska tiedän ettei näillä ihmisillä ole tosiaankaan hajua siitä millainen oon. En anna muitten vaikuttaa mun elämään mutta toki haluan että jos jollakin on jotain FIKSUA sanottavaa mulle niin tulee sen mulle kertomaan. Todellakin saa olla omia mielipiteitä ja näkemyksiä asioista thats fine. :) 

 

 

                                                  

 

 

 

                                                  

 

 

 

 

Uusia toivepostauksia otan mielelläni vastaan! :) Kiitos kun luit.

 

<3: Oona

Perjantai 6. maaliskuuta 2015

rv 21

Eksyin nyt vihdoin viimein tänne taas pitkästä aikaa kertomaan kuulumisia.Eilen tuli käytyä rakenneultrassa tutkimassa jälleen onko pikkuisella kaikki hyvin. Katsottiin läpi rakenteet sun muut tärkeät jutut ja kaikki näytti olevan mallillaan, eikä mitään poikkeavuuksia löytynyt.. luojan kiitos! Siellä se äidin kullannuppu kovasti kasvaa ja kehittyy. Pituudet ja painot vastasivat hyvin näitä viikkoja ja oon tosi ilonen siitä, että kaikki on mallillaan. Ihan turhaan stressasin taas tuotakin käyntiä. Pyysin vauvan kummitätiä tulemaan mukaan ultraan mun kanssa joten mentiin yhdessä käymään. Nyt ollaan päästy jo puoleenväliin raskautta ja tuntuu että aika on menny aivan sairaan nopeesti, justhan mä vasta sain tietää odottavani tätä peintä käärö ja kohta se on jo sylissä. Nautin kyllä jokaisesta hetkestä paljon kun saan kantaa tätä pientä lahjaa mukanani. Välillä kun laskee noita päiviä ja kuukausia niin osaan jo kuvitella kuinka kohta saan oman pienen nyytin tänne puolen maailmaa. Yllättävän hyvin tähän asti tää raskaus on sujunut, ei oo ollu kummempia pahoinvointeja ihan alkuraskauden jälkeen, eikä mitään muitakaan "rankkoja" vaivoja. Ei saa liikaa hehkuttaa kun onhan tässä aikaa vielä jolloin mahdollisesti rupee noi vaivat ilmestymään. Ens viikolla ois neuvolassa taas aika ja silloin taidetaan käydä läpi noita ensimmäisiä lomakkeita sun muita hakemuksia mitkä ois varmaan ihan hyvä täyttää ja hoitaa pois alta tarpeeksi ajoissa. Oisin kyllä aivan hukassa niiden papereiden kanssa yksin, onneks mulla on tosi ihana ja ystävällinen neuvola hoitaja.

 

Toinen rakenneultra ois sit enskuun lopulla :3

 

Muita kuulumisii voisin kans vähän päivitellä. Olin tossa vähän aikaa sitte noin kaks viikkoo korkeessa kuumeessa ja tuli sit rampattuu lääkärissä joka toinen päivä. Oli mulla toki muitakin lievii oireita mutta toi kuume nyt kiusas eniten. Siellä ne lääkärissä pohti et voisko olla raskausmyrkytystä, poskiontelotulehdusta tai perus flunssaa kun oireet mitä oli niin täsmäs aika moneenkin. No koitin sitte vaa parannella lepäämällä kotona ja menihän se sit ohi vaikkakin kestämistä oli. Koulusta oon joutunu olee nyt jonkin verran pois ku oli toi sairastelu putki tossa... nyt kun ois taas ihan fine terveydentila nii arvatkaas kakskertaa saanko mä aikaseks yhtään mitään vaikka kovasti motivaatiota ois sen suhteen että saisin nyt tän vuoden saattaa kunnialla loppuun. Kyllä tää tästä lähtee rullaamaan vielä. 

 

Oon huomannu et henkisesti mun voimat ois aika tööööt.Välillä tulee tosi voimakkaana semmoi fiilis ettei oikeesti kiinnosta tehdä yhtään mitään, en haluu olla yhteydes yhteenkään ympärillä olevaan ihmiseen enkä jaksa myöskään sisäistää asoit mitä tapahtuu sinä hetkenä. On vaan semmonen olo että voi makaa peiton alla monta päivää putkeen... On tosi surullinen ja paska fiilis, eikä tähän kyseiseen olotilaan löydy minkäänmaan erillistä syytä mutta luojan kiitos se menee ohi aika nopeasti. Lopetin noi mielialalääkkeet kun kuulin odottavani vauvaa, kun ne ei oikeen oo suositeltavii raskauden aikana joten voi olla että myös sen takia nää normaalit mielialan ailahtelut tulee paljon voimakkaampana sitten mun kohdalla. On toki myös semmosia päivä jolloin tykkään lähtee koiran kanssa ulos ja viettää aikaa muualla ku yksin kotona. Semmossista päivistä haluun nauttia kun niitä tulee :) 

 

 

Tuli eilen käytyä Taikan kanssa syömässä ja samalla sit kierreltiin katsomassa noita vauvan vaatteita... voi että! voisin ostaa kaikki kaupat tyhjäks, kun noi vauvan vaatteet on niin yyber sulosia :3  Harmi kun ne pikkuiset kasvaa niin kauheeta vauhtia niin menee sit noi vaateetkin pieniks tosi nopeesti.Tänään käytii äidin kans kaupoilla ja kuten varmaa arvaatteki niin sielä tarttu sit lisää noita kaikkia pikkusia vaatteita matkaan. Oon vähä katellu noita kaikkia erilaisia vaunuja ja päätyny siihen tulokseen että jotku hyvät yhdistelmävaunut ois tosi kätevät tässä tapauksessa, joten jos teillä lukijoilla sattuu olemaan kokemusta näistä niin voitte toki tulla vinkkaamaan mulle ja ehdotteleen jotain hyviä vaunuja :) Aattelin myös et voisin alottaa jonkilaise harrastuksen et pysyisin liikkes, ku tuppaa tää liikkuminen välil jäädä vähäseks meinaa oon toooooooosi laiska tekemään yhtään mitään. Sekin riittäs jos joka ilta jaksais käydä vaikka puolen tunnin kävelyllä.

 

                                        

 

                                                                   Täs pari kuvaa mitä tuli ostettuu :)

 

                                                  

 

Eipä mulla tän enempää ole tässä kerrottavaa, joten jos sulle tuli mieleen jotain kysyttävää tai aiheita postaukselle niin kommentoikaan toki tohon alas! Otan mielellää ideoita vastaan! :)

 

<3 : Oona

 

 

 

Moikka kaikille!

 

Niinku otsikkoki varmaa kertoo nii aattelin kirjottaa siitä miltä musta tuntuu perustaa perhe ja olla kohta pienelle ihmiselle äiti. Sain myös toivomuksia että tälläisen kirjoittaisin. Nyt se inspis sitten iski ja päätin ruveta raapustaa tällästä :) Joten kiva jos kiinnostuit. Koitan piristää tekstiä parilla kuvalla jottei oo liian pitkävetistä. :D Teksti tulee sisältämään mun omia mielipiteitä joten jos et oo valmis niitä lukemaan ilman ylimääräsiä kommentointeja niin en suosittele lukemaan.

 

Koko tää tarina siis alko siitä kun olin koulussa ja yhtäkkiä tuli sellanen olo että mä oon raskaana, joku mun pään sisällä sano niin. Lähettiin heti kahen mun luokkalaisen kansssa lähimpään apteekkiin hakemaan raskaustestiä kun siitä epävarmuuden tunteeta ei tullut loppua. Muistan vieläkin kun koko bussi matkan hoin Siljalle . "vittu jos oon raskaana" " mitä mä teen " "mitä helvettiä mä sanon porukoille" "en mä voi olla". Päästiin takasin koululle ja mulla oli vieläkin se tuli perseen alla,joten mun oli pakko mennä tekemään se testi heti kun seuraavan kerran vessassa käyn. Se hetki ei poistu ikinä mun päästä ku olin tehny sen testin ja laitoin sen pöydälle, vilkasin nopeesti ja siinä oli vaa yks selvä viiva. olin lähdössä vessasta ja heittämässä testiä roskiin, mutta silti oli pakko vielä varmistaa viivojen määrä. Sitte se tapahtu. Vitullinen järkytys ja onnellisuus samaan aikaan. Hetki oli menny ja testiin oli ilmestynyt myös toinen selvä viiva...nyt niitä oli kaks. Musta tulee äiti mutta mitä hittoa? Miten tää on mahdollista ja mitä mä nyt teen? Ne oli mun päälimmäiset ajatukset. Kun tuiin vessasta ulos pyysin Siljaa mun kanssa takaisin sinne vessaan ja näytin sitä testiä. Siinä ne oli kaks tummaa viivaa. Melkein heti seuraavalla tunnilla soitin sitte mutsille ja parhaalle ystävälleni, kerroin nää uutiset. Toki kummatki oli aluks tosi ihmeissään mutta nyt ystävästä on tulossa kummi ja mutsista mummi :) kummatki tukena. Porukoille uutinen oli silti isoin uutinen ja meni pari viikkoa kunnes kummatkin oli sitte sulattanu koko tarinan. Olihan se aikamoist vääntöä ja huutoa, mut ymmärrän kyllä.

 

Nyt ollaan siis raskausviikoilla 17+ ja puoliväli häämöttää. Oon ite vasta nyt ruvennu hahmottaa mitä tuleva äitiys tulee olemaan. Paljon vastuuta ja tekemistä. Kohta mun vierellä tulee olemaan aina mun oma lapsi, mä tuun näkemään sen kasvun ja kehityksen. pyrin turvaamaan hänen lapsuutensa aikuisuuteen niin kauan ku mun henki täällä pihisee. Poikaystäväni on yhtä innoissaan ja onnellinen tästä ihanasta uutisesta kuin mäkin ja hän siis on tulevan lapsen biologinen isä :) Äitiys on mulle tosi laaja käsite, koska siihen sisältyy tosi paljon asioita mitä sun pitää äitinä pystyy käsittämään ja tekemään. Se lapsi kun syntyy nii sä et voi enää siinä vaiheessa sanoo että en mä ookkaan valmis tähän. Sit se on siinä.. sun lapsi. Sun täytyy ottaa vastuu siitä pienestä ihmisestä. Me ollaan J:n ( mun poikaystävän ) kanssa valmiita tähän perheenlisäykseen ja tiedostetaan että helppoa ei tule olemaan... mutta täällä ruudun takana on happy mom <3 ainakin melkein äiti.. kohta virallisesti!

 

Tiedän että "teiniäidit" on leimattu sellaseen paskaseen maineeseen jossa ollaan sitä mieltä että he eivät osaa olla hyviä vanhempia, ei osata hoitaa, ei osata otta vastuuta tmstmstms.... Hei anteeksi nyt vaan mutta mitä vittua!!!! Te ette jotka tätä jankkaatte nii ootte väärässä, iän perusteella et voi luokitella äidin vaistoja tai kykyjä. HUOM TÄÄ OLI OMA MIELIPITEENI!, mutta omasta mielestäni en ole teiniäiti vaan nuoriäiti. jos alle 16 vuotias saa lapsen niin sen mä luokittelen ihan liian nuoreks saamaan lapsia. Mä pidän tärkeenä sitä että saa viettää lapsuuden ja nuoruuden ennenku rupee lapsia ja perhettä kasailemaan. Olis tosi hyvä jos edes se peruskoulu olis käytynä, ettei lapsi joudu kärsimään siitä että elättäjällä ei ole työpaikka mahollisuuksia koulutus puutteen vuoksi. Mun oma aika oli vaan nyt ja oon valmis siihen. Kyllä olen suorittanut peruskoulu opintoni kokonaan kunnialla. Oon myös hakenut jatko opiskelupaikan itselleni ja just nyt opiskelut käynnissä. Se siitä. En vaan siitä teiniäiti nimikkeestä pidä,jokanen tavallaan. Omistan kyllä 2 tosi nuorta äitiä, mutta he ovat kummatkin pärjänneet loistavasti lapsena kanssa ja oon tosi ylpeä siitä että jopa 15/16 vuotiaana on valmis jättämään sen nuoruuden taakse. En aliarvio mua nuorempien äitien kykyjä vaan tsemppiä täältä :)

 

                                                                             Rv 17+

                                                          

                                     Tulkaa rohkeesti kyselemään ja vinkkaamaan uusia postaus ideoita!

                                                                            ask.fm

                                                

 

 

Kiitos kun luit ja kommentoit! <3

 

 

<3: Oona